”Keisvuoressa oli ennen pyhä lähde, johon uhrattiin ja josta vettä kipeihin tuotiin.”
Lieto 1915 (Sks, Kansanrunousarkisto)
Tiedot Liedon Keisvuoren lähteestä ovat niukimmasta päästä. Lähteitä joista on haettu parantavaa vettä neula- ja rahauhreja vastaan ovat Varsinais-Suomessa helposti yleisin pyhän luonnonpaikan tyyppi. Vastaavia tietoja on kymmenistä lähteistä alueella. Monet niistä ovat melko vaatimattomia paikkoina.
Liedon Keisvuori lähteineen on kuitenkin poikkeus, joka vähäisestä perimätiedosta huolimatta lukeutuu helposti lounaisen Suomen vaikuttavimpien pyhien luonnonpaikkojen joukkoon. Ensinnäkin, Keisvuori on kauas näkyvä vuori. Se häämöttää Liedon kirkon takana Hämeen härkätietä ajaessa. Vuoren päälle rakennettu vesitorni tekee siitä entistä näkyvämmän.
Sijainti on Liedon rautakautisen keskusalueen itälaidalla, missä Aurajoki kaartuu lännestä pohjoiseen. Keisvuoren juurella on Liedon pappila ja lyhyen matkan päässä keskiaikainen kirkko. Joen toisella puolella ovat Moision ja Hiiden kylät. Hiiden kylän mailla oletetaan olleen Liedon rautakautisen uhrilehdon.
Keisvuoren uhrilähde löytyy mäen laelta. Sen lähettyvillä on suurikokoinen, useita metrejä halkaisijaltaan oleva yksinäinen ja huomiota herättävä siirtolohkare, josta kasvaa pieniä puun taimia.
Siirtolohkareen lähettyviltä, noin 50 metrin päässä olevasta kuusikosta löytyy itse lähde. Se koostuu useasta lähteensilmästä jylhänä kohoavan kallionseinämän edustalla.
Keisvuorella on ikäänkuin vuori vuoren päällä. Mäen päällä olevan laajan lakean alueen länsiosassa kohoaa siis toinen ”vuori”, jonka laidalla lähde on. Tämänä ylemmän mäen laidoilta löytyy useita mielenkiintoisia kivimuodostelmia, jotka ovat varmasti kiehtoneet ihmisiä kautta aikojen; mm. pieniä tunnelimaisia rotkoja sekä suuri lähes täysin sileä pystysuora pinta pyöreässä lohkareessa.
Kallion päältä avautuu näkymä länteen, Aurajoen ja Moision ja Hiiden maiden yli ja Hämeen härkätielle.
Keisvuoren nimen on arvioitu tulevan joko siitä että siellä olisi kasvanut myrkyllistä myös kveesyrtiksi kutsuttua punakoisoa, tai olevan murteellinen muunnelma ”kaasvuoresta”, eli vuoresta jolla on poltettu tulia tai kokkoja (lähde: Marja-Riitta Perttula: Liedon paikannimiä ja tarinoita). Tämä kallion laki olisi kieltämättä erinomainen tulenpolttopaikka. Tuli lisäksi näkyisi täältä varmasti kauas.
Pyhät lähteet liittyvät usein nuorten kokonpolttopaikkoihin ja juhannuksen tai helan viettoon. Keisvuori voisi hyvin todennäköisesti olla sellainen.
Mielenkiintoista Keisvuoressa on myös, että se kuuluu Liedon pappilan maihin. Voisiko Keisvuori lukeutua niihin ”suomalaisten pyhiin lehtoihin” jotka paavin luvalla kirkko sai ottaa haltuunsa 1200-luvulla? Ympäristö antaa ainakin sellaisen vaikutelman että tässä on kyse enemmästä kuin pelkästä lähteestä.
-John Björkman